Ruukin varhaishistoriaa
Noormarkku mainitaan ensimmäisten kerran lähteissä vuonna 1402, jolloin Suomen ensimmäinen arkkiteini Heikki Maununpoika lahjoitti Turun tuomiokapitulin arkkiteinipöydälle tilansa Noormarkusta. Seuraavina vuosisatoina Noormarkun tilojen omistajat vaihtuivat useita kertoja.
Vuonna 1795 Herrgårdin ja Tommilan kantatilat sekä niihin liitetyt kuusi vero- ja augmenttitilaa ja kaksi sahalaitosta siirtyivät kaupan myötä kenraaliadjutantti Carl Constantin de Carnallille, josta myöhemmin tuli myös Vaasan läänin maaherra. Ahkerasti maita hankkinut de Carnall päätti perustaa Herrgårdin rustholliin rautaruukin, ja hän sai vuonna 1806 tilalle Vuorikollegiolta privilegion yhdelle kankirautavasaralle ja kahdelle ahjolle. Noormarkun ruukki oli viimeinen Ruotsin vallan alla Suomeen perustettu rautaruukki.
Ahlströmin omistukseen
Vuonna 1864 Noormarkun ruukki tiloineen siirtyi porilaiselle kauppiaalle Karl Johan Lönegrenille, joka kunnosti mm. heikosti toimineen Makkarakosken sahan. Lönegrenin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin tuli Noormarkun ruukki pakkohuutokauppaan vuonna 1870, josta sen osti maa- ja metsäalueineen merikarvialainen liikemies Antti Ahlström. Noormarkun ruukki oli uudelle omistajalleen siirtyessään varsin huonossa kunnossa, sillä sen edellisillä omistajilla ei ollut taloudellisia resursseja ruukin ylläpitoon, saati sen kunnostamiseen.
Ruukin siirryttyä Ahlströmin omistukseen alettiin rautaruukkia kunnostaa ja laajentaa. Vanhat ahjot korvattiin kahdella Franche-Comté-ahjolla ja lisäksi hankittiin meltorautavasara ja kaksi kankirautavasaraa. Samalla uusittiin koko pajarakennuskin. Ruukin teollisuuslaitoksilla oli epäonnea, sillä saha paloi vuonna 1875, ja paja peräti kahdesti vuosina 1883 ja 1893, joten sekä saha että paja jouduttiin rakentamaan uudelleen. Viimeisen palon jälkeen paja päätettiin rakentaa kivestä. Nämä molemmat vanhat teollisuusrakennukset ovat edelleen olemassa Makkarakosken varrella, ja niihin pääsee tutustumaan opastetuilla tilaus- ja yleisökierroksilla.
Arkkitehtonisesti merkittävä kokonaisuus
Ahlströmin perhe asettui Noormarkkuun vuonna 1870 eli yli 150 vuotta sitten. Reilun 60 vuoden aikana rakennettiin ruukkialueelle kolme merkittävää suvun asuinrakennusta eli Isotalo (1881, Evert Lagerspetz), Havulinna (1901, Gustaf Adolf Lindberg) ja maailmankuulu, Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Villa Mairea (1939) sekä runsaasti muita merkittäviä rakennuksia, kuten Pääkonttori (1916, Emil Fabritius ja Valter Jung), Klubi (1924, Karl Lindahl), virkailijahuvilat ja osa työväenasunnoista.
Makkarakosken saha toimii nykyään sahamuseona, ja vanha paja palvelee nykyään näyttelytiloina Ahlström Voyage -pysyväisnäyttelylle. Virkailijahuviloista on suuri osa nykyään kokous- ja vierastaloina. Yhdessä ruukkialueen rakennukset niihin liittyvine puutarhoineen muodostavat varsin näyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden, josta ruukin omistava A. Ahlström Kiinteistöt Oy huolehtii edelleen pieteetillä.
Arvokas teollisuusperintökohde
A. Ahlström-yhtiön tarina on merkittävä osa suomalaista teollisuus-, arkkitehtuuri-, taide- ja designhistoriaa.
Upeaa ruukkialuetta sekä Ahlströmin sen kunnossa pitämiseksi tekemää pitkäjänteistä työtä arvostetaan, sillä Noormarkun ruukki on Museoviraston määrittelyn mukaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY).
A. Ahlströmille on myönnetty Satakunta-mitali sen tekemästä työstä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden Noormarkun ja Kauttuan ruukkialueiden säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi. Teollisuusperintöseura puolestaan myönsi Ahlströmille Teollisuusperintöpalkinnon Makkarakosken sahan museoinnin ja Ahlström Voyage -näyttelyn rakentamisen ansiosta vuonna 2015.
